Monday, 4 November 2013

Koulut tasaväkiseen kehityskumppanuuteen


Viime vuosina oppilaitoksemme kansainvälisyystoiminta on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Kansainvälisiä yhteistyöhankkeita on useampia, opiskelijat ja opettajat reissaavat maailmalla, meille tulee ulkomaisia opettaja- ja opiskelijavieraita ja opistollamme on töissä espanjalainen vapaaehtoistyöntekijä. Mukavia tuulahduksia maailmalta! Usein kansainvälisyys kohdistuu kuitenkin meille tuttuihin ja turvallisiin maihin. Kansainvälisyyskumppanit ja ystävyyskoulut löytyvät Euroopasta tai muista länsimaista. Toki siinäkin maailmankuva avartuu puolin ja toisin, sillä kulttuurieroja on jokaisen maan ja kansan välillä. Kuitenkin välillä olisi hyvä peilata omaa käsitystämme maailmasta ja itsestämme vähän erilaiseen peiliin.

 
Raudaskylän lukio sai viime keväänä Ulkoasiainministeriön ja Opetushallituksen rahoituksen Koulut kehityskumppaneina (KOMPPI) –hankkeeseen. Kyseinen KOMPPI-hanke on tarkoitettu peruskouluille ja lukioille ja siinä tuetaan kouluja luomaan tasavertaisia kehityskumppanuuksia kehittyvien maiden koulujen kanssa. Rahoitusta sai meidän lisäksemme 12 muuta koulua. Kaikkien KOMPPI-hankkeen koulujen kumppanuuskoulut ovat Afrikan eri valtioista, Raudaskylän lukion kumppanuuskoulu on lukiota vastaava oppilaitos Botswanasta.

 
KOMPPI-hankkeessa tärkeintä on nimenomaan tasavertaisuus eri maiden nuorten kesken. Emme ole tekemässä avustushanketta. Emme ole viemässä länsimaista viisauttamme sivistymättömään, pimeään Afrikkaan. Emme ole säälistä lahjoittamassa vanhoja, meille jo käyttökelvottomia tietokoneita Afrikan kouluille, että saisivat reppanat siellä edes vähän maistaa nykyteknologiaa. (Kunnes koneet sitten hajoavat, eikä varaosia ole saatavilla.) KOMPPI-hankkeessa tavoitteena on se, että myös me opimme botswanalaiselta kumppanuuskoulultamme. Nuoret kylmästä Pohjolasta ja kuumasta Afrikasta tarjoavat toisilleen sen aiemmin mainitun peilin, johon omaa maailmankuvaa voi peilata. Hankkeessa arvokasta ovat ne näkemykset ja kokemukset, joita erilaisissa olosuhteissa ja kulttuureissa elävät nuoret voivat toisilleen antaa.
 

KOMPPI-hankkeemme nimi Act locally – think globally kuvastaa hankkeen ideaa: toimitaan ja tehdään asioita paikallisesti, mutta ajatuksen tasolla ollaan osana yhteistä maapalloamme, ollaan maailmankansalaisia. Käytännössä opiskelijat tuottavat opistolla hankkeen tiimoilta erilaista materiaalia, jota sitten vaihdetaan botswanalaisen kumppanuuskoulun kanssa. Materiaali on pitkälti kuvallista ja nuorten omaan kokemusmaailmaan liittyvää. Hankkeessa pohditaan oman elinympäristön kokemista ja sen haasteita ja mahdollisuuksia. Keskeisenä teemana on opiskelijoiden itsensä valitsema ilmastonmuutoksen näkökulma.


Ilmastonmuutos ja elinympäristön haasteet näyttäytyvät varmasti hyvin erilaisina suomalaisille ja botswanalaisille nuorille. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka nuoret saavat tuotettua vaikeasta aiheesta omannäköisiä tuotoksia: kuvia ja videoita. Ja vielä mielenkiintoisempaa on se, millaista palautetta ja materiaalia saamme kumppanuuskoulumme nuorilta. Vaikka ilmastonmuutoksen tiedolliseen puoleen perehdytäänkin, tärkeämpää tässä hankkeessa on ilmastonmuutoksen kokemuksellinen, eri maiden nuorten omasta arkielämästä nouseva puoli. Millaisena itsemme ja länsimaiset kulutustottumuksemme näemmekään tämän hankkeen jälkeen?
 
 
Kirjoitus on julkaistu Keskipohjanmaassa 31.10.2013 Maailman ääniä -kolumnipalstalla.

KOMPPI-seminaarissa Helsingissä

Viime perjantaina reissasimme Helsinkiin KOMPPI-hankkeen seminaariin. Mukana olivat rehtori Jukka, opettaja Päivi ja opiskelija Janette.

 
 
Aamuherätys oli aikainen, mutta silti junassa jaksettiin jo vähän orientoitua tulevaan päivään ja oman hankkeen ajankohtaisiin kuulumisiin. Perillekin saavuttiin vain pienesti myöhästyen.
 
Päivän anti oli mielenkiintoinen ja toi uusia avauksia omaan hankkeeseemme. Pienryhmissä pohdittiin tutkimuksellisen työotteen mahdollisuuksia hankkeessamme ja siitä saatiinkin ihan hyviä ajatuksia. Jotenkin omaa työtä selkeyttää myös se, kun sitä selittää toisille.
 
Lisäksi seminaaripäivässä käytiin läpi aika paljon hankkeen käytännön asioita: viestintää, aikataulutusta, yhteyksiä yhteistyökumppaneihin. Yhtenä haasteena seminaarissa esitettiin sitä, kuinka hankkeeseen saadaan osallistettua koko koulu tai ainakin isompi määrä opiskelijoita kuin muutamat hankeaktiivit. Varmaan samaa haastetta on meilläkin luvassa.